Puhutaanpa monimuotoisuudesta – ja miten se liittyy Suomen työllisyystavoitteisiin

Millä keinoilla 75 prosentin työllisyyteen voidaan päästä? Kysyimme asiantuntijoilta. Selvisi muun muassa, että osaaminen on elintärkeää, monimuotoisuus on ratkaisu moneen pulmaan ja että sosiaalinen vastuu on itse asiassa kestävää taloudellista toimintaa.

Viime vuonna Suomen hallitus asetti yhdeksi keskeisistä talouspolitiikan tavoitteistaan nostaa työllisyysaste 75 prosenttiin. Ja sitten tuli korona.

Ennen koronakevättä työllisyyskeskustelussa oli pinnalla ikärakenteesta johtuva huoli siitä miten työllisiä riittää ylläpitämään suomalaista hyvinvointivaltiota. Se huoli ei kadonnut, mutta pandemia puski ymmärrettävästi prioriteettilistan kärkeen.

”Miten koronasta selvitään, se on se ykköskysymys tällä hetkellä, mutta ei ikärakenneongelmakaan ole mihinkään poistunut. Ja kun tässä on vielä työn murros samaan aikaan menossa, yhtälö ei ole helppo. Tuntuu, että vanhat lainalaisuudet valtioiden velkaantumisen suhteen on kirjoitettava uudelleen, kun valtiot ovat joutuneet ottamaan massiivisesti velkaa talouden elvyttämiseksi”

Sini-Maaria Ranki | johtava asiantuntija | Sitra

Kriisissä huoli toimeentulosta on päällimmäisenä niin ihmisillä kuin yrityksilläkin. Toinen, pidemmän tähtäimen huoli, liittyy osaamiseen. Osaamiseen liittyvät myös mahdollisen ratkaisun avaimet työllisyystavoitteen saavuttamiseen, mutta palataan siihen kohta.

Sini-Maaria Ranki sanoo, että kun eletään epävarmuudessa ja asioiden välisiä yhteyksiä on vaikea ennakoida, on ymmärrettävää ja inhimillistä yrittää löytää yksi nopea ja kaiken kattava ratkaisu. Sellaista vain ei taida olla olemassa. Hän ottaa avuksi kaksi asiaa: ajan ja perspektiivin.

”Kannattaa yrittää hahmottaa tilannetta kokonaisuutena ja ymmärtää mahdollisimman hyvin, miten asiat liittyvät toisiinsa, jotta toimenpiteillä, olivat ne sitten julkisia tai yksityisiä, olisi kaikilla saman suuntainen vaikutus. Pitäisi myös muistaa katsoa asiaa riittävän pitkällä aikajänteellä ja kärsivällisestikin; vaikka vaikutuksia ei välttämättä ihan heti tule, pitää sinnikkäästi jaksaa kulkea oikeaan suuntaan.”

Paljon puhutaan diversiteetistä eli monimuotoisesta työelämästä ja osatyökykyisten potentiaalista. On eri ikäisiä, eri taustoista ja eri kulttuureista tulevia, erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä. Miten he istuvat työllisyystavoitteeseen?

Entäpä, se osaaminen? 

Miten merkittävä asia omien tietojen ja taitojen päivittäminen on työllisyyden kannalta? Kun pitää huolta omasta osaamisestaan ja on valmis opettelemaan uutta, varmistaa itselleen parhaat edellytykset tehdä sellaista työtä, jossa viihtyy. Kyllähän ihmiset haluavat tehdä töitä ja oppia. Sen innostuksen varaan voi rakentaa.

SINI-MAARIA RANKI | JOHTAVA ASIANTUNTIJA | SITRA

Sosiaalinen vastuu on älykästä liiketoimintaa

Liisa Björklund on akateemiselta taustaltaan väitellyt sosiaalieetikko ja filosofi, mutta ammatilliselta identiteetiltään vaikuttavuuden mallintaja ja palvelumuotoilija. Hänen tutkimuksensa ytimessä on yhteiskunnan heikommassa asemassa olevien erityisryhmien ihmisten tilanne ja mahdollisuus osallistua yhteiskunnan toimintaan.

Björklundin lähestymiskulmana on toimintakykyteoria, capability approach. Sen mukaan onnellinen elämä toteutuu silloin kun ihmisellä on mahdollisuus olla ja toimia sekä käyttää kykyjään sen yhteisön hyväksi, jossa hän elää.

”Kun ihminen kokee, että hänellä on annettavaa yhteisölleen ja että häntä arvostetaan sen jäsenenä, sillä on valtava merkitys sille yksilölle: itsetunto, pystyvyyden tunne, koko hyvinvoinnin eri ulottuvuudet. Myös yhteisölle on tuottavaa, että ei jäisi ihmisiä irralleen ja syrjään.”

Liisa Björklund | teologian tohtori, sosiaalietikko ja tutkija | Me-säätiö

Tutkimuksista tiedetään, että toimivimmat ja oikeudenmukaisimmat yhteiskunnat ovat sellaisia, joissa koheesio eli yhtenäisyys ja yhteenkuuluvuus on mahdollisimman suurta ja eriarvoisuus ja sosiaalinen etäisyys ihmisryhmien välillä mahdollisimman pientä. Siis hyvinvointiyhteiskuntia, joissa asuu onnellinen kansa – niin kuin Suomi. Silti meilläkin on ihmisiä, jotka ovat jääneet valtaväestön vauhdista muun muassa taloudellisessa ja hyvinvoinnin kehityksessä sekä koulutustasossa.

”Nämä takamatkalaiset ovat pieni, mutta merkitsevä joukko, jolla ei ole tällä hetkellä riittäviä edellytyksiä rakentaa omaa hyvinvointiaan ja osallistua ja toimia. He ovat pysyvästi tukien piirissä ja sellaisessa kasautuneessa huono-osaisuudessa, jossa yhden asian muuttaminen paremmaksi ei riitä.”

Björklund uskoo kestävään liiketoimintaan. Hänen mielestään pitäisi ymmärtää, että yhteiskunnan tuottavuuden kautta kokonaistaloudellisesti on kannattavampaa pitää ihmiset kiinni työmarkkinoilla kuin päästää heidät putoamaan niiden ulkopuolelle ja sitten maksaa siitä kustannukset.

Kuulostaako maailmoja syleilevältä? Tohtori on eri mieltä. Björklund on mallintanut Työ- ja elinkeinoministeriölle osatyökykyisten henkilöiden työllistymisen vaikuttavuutta. Tutkimuksessa selvisi muun muassa, että ainakin 40 000 osatyökykyistä suomalaista haluaisi antaa panoksensa työmarkkinoille, jos se tehtäisiin heille mahdolliseksi.

”Heidän työttömyytensä maksaa yhteiskunnalle vuosittain reilut 500 miljoonaa euroa. Se on valtava summa. Sen sijaan heidän työllistymisensä lisääminen jo kolmanneksella tuottaisi inhimillisten vaikutusten lisäksi yhteiskunnalle hyötyä noin 200 miljoonaa euroa vuodessa. Sosiaalinen vastuu ei ole hyväntekeväisyyttä, vaan se on älykästä, kestävää, taloudellista toimintaa. Ihmisistä tulee yrityksille osaavaa työvoimaa.”

Björklund lähestyisi työyhteisöjen monimuotoisuutta kestävyyden kannalta.

”Entä jos yrityksissä hyväksyttäisiin se, ettei saavuteta ehkä lyhyellä tähtäimellä maksimikannattavuutta, vaan riittävä kannattavuus, jos samalla tiedettäisiin, että nostetaan ihmisiä työmarkkinoille? Ja että parannettaisiin näiden yksittäisten ihmisten elämää? Voiko tällaista arvoa laskea viivan alla -tuloksena? Unelmoin sellaisista organisaatioista, jotka haluavat suoritustaan mitatessaan ottaa tiukan liiketoiminnallisen tuloksen rinnalle sen, millä tavalla ne tuottavat yhteiskunnallista arvoa. Esimerkiksi vaikuttavuusinvestoimisen mallit tekevät tämän mahdolliseksi.”

Samaan hengenvetoon hän muistuttaa, että yritykset Suomessa kantavat jo huomattavan paljon yhteiskuntavastuuta: verojärjestelmämme on tehty sellaiseksi, että ne, jotka haluavat täällä sitoutua yrittämään, ovat jo väkisinkin vastuullisia. Hän lisäisi kannustimia siihen, että organisaatiot työllistäisivät erityisryhmiä ja että veroja halutaan jatkossakin maksaa Suomeen.

”On ihan matematiikkaa, kannattaako ihmisiä pitää työmarkkinoiden ulkopuolella vai työyhteisössä. Yrityksille voitaisiin rakentaa malleja, joilla sosiaalista vastuuta voidaan laskea ja luoda erilaisia kannustimia ihan samalla tavalla kuin nyt tehdään ilmastokestäviä kannustimia. Nähtäisiin taloudellisen kestävyyden, ympäristökestävyyden ja sosiaalisen kestävyyden kohtalonyhteys.”

Björklund uskoo sellaiseen tulevaisuuden markkinatalouteen, jossa nimenomaan näiden eri arvojen huomioon ottaminen tuottaa sen parhaimman liiketoiminnallisenkin tuloksen.

”Me kuluttajat teemme jo nyt ympäristökestäviä valintoja. Voisimmeko me alkaa entistä enemmän tekemään valintoja myös siltä pohjalta, miten työnantaja huolehtii työntekijöistään ja mikä on vaikkapa työyhteisön monimuotoisuusindeksi? Työyhteisöjen monimuotoisuus pitää sisällään valtavan luovuuspotentiaalinkin. Mitä me voimme oppia ihmisiltä, joiden kyvykkyydet ovat erilaisia kuin keskivertotyöntekijän?”

Kuulostaa hienolta, mutta miten tämä kaikki toteutetaan?

”Uskon vaikuttavuusperusteiseen tekemiseen ja ihmisten elämäntilanteen tunnistamiseen ja oikea-aikaisemman avun ja palvelun piiriin pääsemiseen kuin mitä tällä hetkellä on. Kankeita rakenteita yritetään esimerkiksi kuntakokeiluissa nyt poistaa, tuodaan palveluja yhteen ja tuetaan ihmisten työnhakua yksilöllisemmin. Verovaroja on käytettävä vaikuttavasti”, Björklund sanoo.

”Kyse on yhteiskunnan kestävyydestä ja kannattavuudesta. Suomella ei ole varaa jättää ihmisiä työmarkkinoiden ulkopuolelle.”

Voiko koronasta olla hyötyäkin?

”Toivon, että pandemia puskee meitä monimuotoistamaan työn tekemisen tapojamme niin radikaalilla tavalla, että sinne mahtuisi myös tästä diversiteetin näkökulmasta monenlaista osaajaa. Ja että yhteiskunnan uudistumiskyky olisi koronakriisin myötä jotenkin parantunut, että poistettaisiin byrokratiaesteitä, järjestelmälähtöisiä esteitä ja uskallettaisiin ravistella rakenteita nyt ihan kunnolla.”

LIISA BRJÖRKLUND | TEOLOGIAN TOHTORI, SOSIAALIETIKKO JA TUTKIJA | ME-SÄÄTIÖ

Helsinki uskoo osaamiseen

Suomessa on tätä kirjoitettaessa 315 800 työtöntä ja työllisyysaste on 71 prosentin paikkeilla. Miltä tilanne tuntuu niistä, jotka työllistävät muita? Kysytään ensin Suomen suurimmalta työnantajalta.

”Tilanne on karmaiseva. Koronan myötä työttömien lukumäärä on kasvanut huomattavasti ja erityisen huolestuttava tilanne on nuorten osalta.”

Marja-Leena Rinkineva | elinkeinojohtaja | Helsingin kaupunki

Marja-Leena Rinkineva on huolissaan myös kaupungin elinvoimaisuuteen vahvasti liittyvistä luovista aloista sekä elämysteollisuudesta ja matkailusta, jotka ovat Helsingissä kärsineet mittavaa vahinkoa.

Vaikka iso kuva on synkkä, esimerkiksi ict-alalla on Helsingissä edelleen työvoimapula. Kohtaanto-ongelmaan etsitään Rinkinevan mukaan keinoja, joilla autetaan ihmisiä uudelleenkouluttautumaan, lisäämään ja monipuolistamaan osaamistaan. Lisäksi kansainvälisiä osaajia houkutellaan Helsinkiin.

”Meillä on onneksi valtava repertuaari koulutuksesta sosiaalipalveluihin. Hyvä esimerkki on Ohjaamo-palvelut, joissa ihan kädestä pitäen autetaan nuorta löytämään se sopiva tapa kouluttautua tai pääsemään kiinni työelämään.”

Tämä on myös Työ- ja elinkeinoministeriön työllisyyden edistämisen kuntakokeilun yksi tavoite. Kokeilussa Helsingille siirtyy vuoden alusta iso osa valtion työllisyyspalveluista. Muutos on valtava: kaupungille tulee kerralla 52 000 uutta asiakasta, maahanmuuttajataustaisia työttömiä, nuoria ja pitkäaikaistyöttömiä.

Kokeilun idea on, että palvelut saadaan hoidetuksi tehokkaammin, kun ne ovat yksissä käsissä.

”Emme me voi muuttua työpaikoiksi. Mutta osaamista lisäämällä me voimme helpottaa ihmisten työllistymistä ja auttaa pitämään pyörät pyörimässä”, Rinkineva sanoo.

Kuntakokeilussa voidaan hänen mukaansa hyödyntää Helsingin kaupungin laajaa yritysyhteistyötä. Suunnitelmissa on, että kaupunki selvittää keskeisten työnantajayritysten kanssa tarkasti tarvittavan osaamisen – ja sitten kaupunki tuo keinoja lisätä juuri tuota tiettyä osaamista.

”Tällä hetkellä käynnissä on massiivinen valmistautuminen. Uusien asiakkaiden määrä kasvaa valtavasti ja siksi palvelut on polkaistava uudella tavalla käyntiin. Uskon silti vahvasti tähän tapaan tehdä. Se suuri motivaattori meidän porukoillemme on, että tässä saadaan aikaan jotakin hyvää ja merkityksellistä.”

Datapohjaisuus auttaa kohdentamaan toimenpiteitä oikeisiin ryhmiin ja lisäämään toimien vaikuttavuutta. Kaupungin asiantuntijat ovat laskeneet, että työllisyystavoitteeseen päästäisiin kohdentamalla toimet kahteen ryhmään.

”Jos pystyttäisiin nostamaan voimakkaasti maahanmuuttajanaisten ja yli 50-vuotiaiden työllisyysastetta Helsingissä, työllisyystavoite täyttyisi. Se oli minullekin yllätys. Toiveikkuutta lisää se, että kun talous joskus elpyy, palvelualat lähtevät kasvuun nopeasti. Hieno signaali on sekin, että Helsingin yrityspalveluiden kautta perustetaan taas uusia yrityksiä samaan tahtiin kuin ennen kevättä”, Rinkineva sanoo.

Hänen mielestään tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että kaupungin elinkeinorakenne on riittävän monipuolinen ja että erilaisille osaamisille syntyy monenlaisia työpaikkoja.

”Kaupungin strategiassa on se, että jokainen ihminen olisi osaamistaan vastaavassa työssä. Tärkeintä on huolehtia ihmisten työkyvystä, jotta pystytään iskemään kiinni heti, kun maailma alkaa muuttua.”

”Tulevaisuudenkin kannalta on tärkeää, että meidän elinkeinorakenteemme on riittävän monipuolinen ja että syntyy monenlaisia työpaikkoja erilaisille osaamisille. Kaupungin strategiassa on se, että jokainen ihminen olisi osaamistaan vastaavassa työssä. Tärkeintä on pysyä hyvässä kunnossa, jotta pystytään iskemään kiinni heti, kun maailma alkaa muuttua.”

Voiko koronasta olla hyötyäkin?

Kriisi on vauhdittanut digitalisaatiota. Sama on nähty koulutuksen puolella. Kun tultiin selkä seinää vasten, oli pakko ottaa digiloikka. Se onkin toiveikas ala; isossa osassa maailmaa, koulutuksen digiloikan myötä syntyy yrityksiä ja hyvää pöhinää. Terveydenhuollon puolellakin on menty digiin pikkuhiljaa, ja tilanne on pakottanut eteenpäin. Koronavilkku, etävastaanotot… Jonakin päivänä, kun meillä on rokotteita ja yhteiskunnat ovat auki ja on riittävästi kulunut aikaa, voidaan ajatella että oli hyvä, että korona pakotti meidät muuttamaan toimintatapojamme.

MARJA-LEENA RINKINEVA | ELINKEINOJOHTAJA | HELSINGIN KAUPUNKI

Erityisryhmissä on potentiaalia

Yksi Helsingin kaupungin yhteistyöyrityksistä on Lassila & Tikanoja, jolla on kokemusta esimerkiksi osatyökykyisten ja maahanmuuttajien työllistämisestä. L&T:n yhteiskuntasuhdejohtaja Jorma Mikkonen loisi työmahdollisuuden kaikille, joilla vain on motivaatio työtä tehdä.

”Osatyökykyisten ja maahanmuuttajien työllistämisen pitäisi olla myös yhteiskuntapolitiikan lähtökohtana, jotta voimme turvata hyvinvointiyhteiskuntamme palvelut tulevaisuudessa. Tämän päämäärän eteen pitää tehdä työtä monella rintamalla.”

Jorma Mikkonen | yhteiskuntasuhdejohtaja | Lassila & Tikanoja Oyj

Yritysten pitää hänen mukaansa huolehtia oman henkilöstönsä työkyvystä huomattavasti nykyistä paremmin.

”L&T panostaa vuosittain noin kahdeksan miljoonaa euroa ihmisten työkykyyn. Pyrimme pitämään ihmiset työelämässä mahdollisimman pitkään. Kun meillä jonkun työkyky alenee, pyrimme kuntouttamaan hänet ja palauttamaan työelämään. Olemme palauttaneet töihin jo noin 500 ihmistä, joilla on ollut jokin vakava terveysriski. Eläkeiän noustessa meidän pitää oppia jatkossa räätälöimään töitä yksilön toimintakyvyn mukaan.”

Mikkosen mukaan työmarkkinoilta on entistä vaikeampaa löytää riittävästi motivoitunutta työvoimaa.

”Työvoimapolitiikalla pitää rakentaa kannusteet, jolla motivoidaan ihmiset tekemään työtä. Tosiasia kuitenkin on, että Suomen väestönkasvu ei riitä täyttämään tulevaisuuden työvoimatarpeet ja siksi meidän pitää lisätä hallitusti myös työperäistä maahanmuuttoa.”

Hän näkee myös työmarkkinoiden ulkopuolella olevat erityisryhmät huimana työvoimamahdollisuutena.

”Suomessa on työelämässä nyt jo 300 000 osatyökykyistä. Meilläkin heitä on satoja. Lisäksi työmarkkinoiden ulkopuolelle on muodostunut noin puolen miljoonan ihmisen potentiaali, joka sekin pitäisi ottaa tähän tarkasteluun. Työkyvyttömyyseläkkeellä on 200 000 työikäistä ihmistä, joista vajaa kolmannes, 65 000 ihmistä, haluaisi palata työelämään. Onhan tuossa ihan valtava potentiaali.”

Moni heistä olisi halukas töihin, mutta he tarvitsevat tukea.

”Me kykenemme tarjoamaan heille työtä ja auttaa toteuttamaan omia unelmiaan. Me puhumme tässä yhteydessä sosiaalisesta työllistämisestä, jolla on merkittävät yhteiskunnalliset ja inhimilliset vaikutukset. Samalla sillä edistetään sosiaalista oikeudenmukaisuutta sekä erilaisuuksien hyväksyntää ja monimuotoisuutta työelämässä”, Mikkonen sanoo.

Suurin pullonkaula monimuotoisten työmarkkinoiden kehittämisessä on hänen mielestään asenteissa.

”Kesäinen Helsingin Sanomien käynnistämä ihmisoikeuskeskustelu on tervetullut ja se nosti esiin suomalaisen työelämän ihmisoikeushaasteet, joista pitää uskaltaa puhua. Ne heijastuvat ennakkoluuloina ja pelkoina erilaisuutta kohtaan. Meillä on luontainen tarve lokeroida ihmisiä iän, sukupuolen, seksuaalisuuden, värin, uskonnon, terveyden tai erilaisuuden perusteella. Esimerkiksi kehitysvammaisten työllisyysaste on Suomessa 2 %, kun Ruotsissa se on 25 %. Se kertoo siitä, että Suomen työmarkkinat eivät hyväksy eriarvoisuutta. Tällaiseen meillä ei ole tulevaisuudessa mahdollisuutta.”

Miksi L&T haluaa olla mukana?

Me haluamme olla rakentamassa dynaamisia työmarkkinoita, joissa kaikille luodaan mahdollisuuksia tehdä töitä oman toimintakykynsä ja elämäntilanteensa mukaan.
Tästä tulee kriittinen menestystekijä. Meidän pitää luoda prosessit ja toimintamalli, jotka mahdollistavat sen, että työntekijät määrittävät oman työaikansa omien voimavarojensa tai vaikka elämäntilanteensa pohjalta.

JORMA MIKKONEN | YHTEISKUNTASUHDEJOHTAJA | LASSILA & TIKANOJA OYJ

Asenne ratkaisee

Kysytään vielä HR-asiantuntija Lotta Paloselta, mitä L&T:llä on opittu erityisryhmien työllistämisestä.

Ensinnäkin, Palonen huomauttaa, tilanne on erilainen pk-seudulla kuin muualla maassa. Tämä näkyy erityisesti muualta tulleiden työllistämisessä.

”Keskimääräisesti me työllistämme aika lailla saman osuuden ulkomaan kansalaisia kuin heitä on hakeneistakin, eli siinä mielessä työnhaku on syrjimätöntä. Pääkaupunkiseudulla työllistetään aavistuksen enemmän ulkomaan kansalaisia kuin mitä heitä on hakeneissa ja sitten taas pääkaupunkiseudun ulkopuolella aavistuksen vähemmän, eli pieni pääkaupunkiseutu-kupla tässä näkyy.”

Lotta Palonen | HR-asiantuntija | L&T Kiinteistöpalvelut Oy

Sitten rohkaiseviin kokemuksiin. Oikea apu oikeassa kohdin on korvaamaton. Pienilläkin teoilla voi olla merkitystä.

”Osatyökykyisille työhönvalmentajat ovat kullanarvoisia. He tuntevat hyvin asiakkaansa. Pystyvät tukemaan ja tuomaan esiin asioita, joita perehdytyksessä ja tehtäväkuvassakin täytyy muokata, jotta ihminen pärjää töissä. Joskus osatyökykyisyys johtuu pitkäaikaisen työttömyyden aiheuttamasta lannistumisesta. Tällainenkin henkilö meille on hiljattain työllistetty. Ei hän lopulta tarvinnut työhönvalmentajalta mitään muuta tukea kuin sen, että hänen CV:nsä katsottiin yhdessä kuntoon”, Palonen sanoo.

Työnantajalta tarvitaan ripaus rohkeutta sekä valmiuksia johtaa ja perehdyttää hyvin. Yksi konkreettinen keino on koulutus.

”Annetaan esimiehelle työkaluja ja kerrotaan, mitä on odotettavissa ja tällaiset keinot siihen sitten auttavat. Tällaista koulutusta meillä on pilotoitukin. Lisäksi on tärkeää viestiä niin, että sekä tiimiläiset että asiakas pysyvät mukana, että kaikki tietävät, että nyt työllistetään yhdessä, annetaan tilaisuus ihmiselle, jolla ei ole ollut välttämättä tilaisuutta työllistyä koko elämässään.”

Maahanmuuttajia L&T:llä on työllistetty pitkään ja Palosen mukaan on käytännössä havaittu, että ihan yhtä hyvin se työ sujuu myös muualta tulleelta.

”Silloin kun olin TE-toimistossa töissä, joka viikko toistui keskustelu kielitaidosta ja sen riittämättömyydestä. Mutta kun ne keskustelut käytiin aina suomen kielellä, ainakin meidän töihimme maahanmuuttajilla oli aivan riittävä kielitaito. Jos pystyt hoitamaan asioitasi TE-toimiston kanssa suomeksi, niin kyllä pystyt työskentelemään myös meillä suomeksi”, Palonen sanoo.

Hänen mielestään loppujen lopuksi kaiken muun voi opettaa paitsi asenteen.

Kenet L&T lopulta palkkaa?

Meille palkataan potentiaalia, taustasta riippumatta. Työnhakija pääsee pitkälle oikealla asenteella. Monimuotoisuus on osa tulevaisuutemme työelämää. Se haastaa meidät johtamaan hyvin. Sillä tavoin koko suomalainen työelämä kehittyy. Unelmoin sellaisesta yhteiskunnasta, jossa työt tulisi tehtyä, ja kaikki halukkaat pääsisivät osallisiksi työelämästä.

LOTTA PALONEN | HR-ASIANTUNTIJA | L&T KIINTEISTÖPALVELUT OY

Mikä kohtaanko-ongelma?

Kun työnantajien ja työntekijöiden tarpeet eivät kohtaa eli kun työtä etsivät eivät syystä tai toisesta löydä avoimena olevia työpaikkoja, puhutaan kohtaanto-ongelmasta. Suomen työllisyystilanne on polarisoitunut, mikä heijastaa käynnissä olevaa yhteiskunnallista murrosta. Talous pyörii entistä voimakkaammin kasvukeskuksien ympärillä, ja on arvioitu, että tulevaisuudessa puolet suomalaisista asuvat pääkaupunkiseudulla, ja reuna-alueet surkastuvat.

TEMin työllisyyskatsaus, syyskuu 2020

Kiertotalous

Kierrätysraaka-aineet käyttöön

Lue lisää

Hiilikädenjälki

Hiilineutraalista Suomesta totta

Lue lisää

Monimuotoisuus

Kaikkien työpanosta tarvitaan

Lue lisää

Tilaa kirjoitukset sähköpostiisi

Valitse sinua kiinnostavat aiheet.